Jahas, ehkä blogin pitäminen auttaa pysymään erossa tuosta kamalasta tavasta, joka tuntuu juurtuneen niin pahasti, että tuntuu kuin jalat kävelisi itsekseen aamulla tupakalle ja joudun koko kehon voimalla vääntämään ajatuksen johonkin muuhun.
Haluaisin väittää, että tää ahdistava fiilis johtuu tavasta, eikä vierotusoireista mutta luulen että kyse on juurikin niistä.
Olin sen verran tyhmä, että otin aamulla kupin kahvia ja siitä se riemu repesi, koko ajan menossa röökille, mutta sitten muistan et ainiin, enhän mä polta enää! Kauankohan sitä pitää mantrata ennen ku se menee jakeluun ja perille??
Oon polttanut 11-vuotta, miltei askin päivässä ja eniten menee tupakkaa kahvin kanssa ja sillon ku pitää muka rentoutua..
Nyt tosiaan menossa vasta ensimmäinen päivä ja kaikesta tuskasta huolimatta olo on valosa, ehkä mä onnistun? Jos saan riittävästi tukea, ni takuulla onnistun!
Heräsin kuuden aikaa ja lykkäsin laastarin paikoilleen, jotta kasilta ku nousen, se olis alkanu jo vaikuttaa mut en tiedä paljonko tää loppuje lopuks tehoaa.. se jää nähtäväks!
